Tekstit

Lähtö

Kuva
Loppu fiilikset Viimeinen iltani Madridissa on näköjään koittanut. Kun ajattelen näitä viittä viikkoa jotka ovat nyt menneet aika tuntuu menneen nopeasti mutta myös siltä kuin olisin ollut täällä kuukausia. Olen helpottunut päästessäni kotiin ja olen odottanut sitä koko viikon. Vaikka kokemus oli hieno ja valaiseva tietyissä asioissa, kaipaan suomalaisia sekä meidän tapoja. Jään kylläkin kaipaamaan työympäristöäni ja lapsia sekä työryhmää. On surullista ajatella että näitä ihmisiä ei tule koskaan enää näkemään. Vaikka koskaan ei voi tietää mutta silti. Kissan jonka mainitsin ensimmäisessä tai toisessa postauksessa on edelleen täällä. En tiedä osaanko luokitella häntä ystäväksi tai viholliseksi. Andilla edelleen on käytöshäiriön puuskia jolloin saa yrittää repiä käsiään pois raapivista hampaista tai yrittää juosta sitä nopeammin huoneeseen oven taakse turvaan. Toisella viikolla muistaakseni hän pelästyi minua, hyppäsi reiteeni kynnet ojossa jonka tuloksena oli kolme
Lähetä kommentti
Lue lisää

Eroja

Mitä uutta   Poskisuukot olivat ensimmäinen uusi asia ensimmäisillä viikoilla se on myös selkeä kulttuuri ero joka esiintyi myös työssä. Alkuun se tuntui aika hirveältä kun näki työntekijöiden poskien olevan lievästi kuolasta märkiä lapsien tervehtimisen jälkeen, mutta nyt kun viimeinen työpäiväkin on ohi muistan vain muutaman kohtaamisen josta poskeni jäivät kosteiksi. Muuten oli ihan miellyttävää oppia siihenkin tapaan mikä todella poikkesi suomalaisista tavoista. Luonnollisesti uutena tuli ruokailu tavat joita en tähänkään asti ymmärrä vaikka elimistö onkin mm. eri aikoihin tottunut. Aamupala klo8 ennen töitä 14:30 lounas ja noin. 21 illallinen. Pienempiin annoskokoihin ainakin totuin landladyn luona, mutta ravintoloissa oli kyllä isot annokset. Shokkina tuli kaikki ruokaan liittyvä hygienia. Huoneen lämmössä usein tunteja annoksia niin asunnollamme kuin esim. töissä opiskelijat säilyttivät repuissaan suoraan jääkaapista otettua ruokaa, joka lämmitettiin vielä mi
Lähetä kommentti
Lue lisää

Joan Miro 2

Kuva
Metodeita ja huomioita Viimeisinä viikkoina nyt koululla ollessani kiinnittänyt enemmän huomiota toimintatapoihin. Asenteet ainakin ovat kohdallaan kun joka päivä tuntuu olevan yhtä juhlaa ja iloa. Lapsien en ainakaan ole huomannut ikinä valittavan mutta toisaalta vaikka he valittaisivatkin en ymmärtäisi mutta en ainakaan naamoista ja eleistä ole semmoista havainnoinut. On muutama asia joihin olen kiinnittänyt huomiota ja jotka tekisin eritavalla. Ruokailut ovat ajoitettu eri ikäluokille tiettyihin aikoihin eli nämä 4 luokkaa joiden kanssa olen ollut syövät saman aikaisesti ja nuoremmat luokat syövät heitä ennen. Ruokailun alkaessa lapset menevät kaikki paikalleen ruokasaliin ja sitten alkaa ruuan jako hässäkkä. Ensimmäisenä päivänä koko juttu näytti ihan kaaokselta. Keittiöstä siis tuodaan yksi kärry ruokalan etu osaan jolloin jokaisesta lasten pöydästä siihen ryntää yksi lapsi hakemaan laseja ja aterimia useaan otteeseen. Toiset hakevat kerralla vain aterimia, toiset ott
Lähetä kommentti
Lue lisää

Opittua

Opit Ennen matkalle lähtöä olin huolissani monista asioista ja miten kaikki yksityiskohdat sekä muut asiat järjestyisivät ja monet tolkuttivat monulle vain niitä samoja lauseitä;  "Älä murehdi", "Kaikki järjestyy kyllä, relax", mikä ei tietenkään minua rauhoittanut koska ne eivät olleet neuvoja tai ratkaisuja.  Matkalle päästyäni ja kun täällä elämä alkoi pikkuhiljaa arkeutua, alkoi oppia niitä seikkoja joista olin ollut eniten huolissani. Metroista olin kauhuissani tänne tullessani koska elämässäni en niitä erityisemmin ollut ikinä käyttänyt enkä erityisemmin olisi halunnut nytkään niin tehdä, koska en osannut. Nyt kuitenkin kun on jo neljäs viikko en tiedä miksi ikinä ajattelin niin. Mutta kai se tuntematon on vain pelottava asia. Positiivista tässä on myös se että olen oppinut metrot ja niiden käyttämiset iäkseni eikä minun enää tarvitse huolehtia niistä mennessäni johonkin muuhun metrokaupunkiin. Toinen asia mikä oli top 3 kauhujen listallani,
Lähetä kommentti
Lue lisää

Joan Miro

Joan Miron koulu Olen nyt viimeiset kolme viikkoa ollut työskentelemässä joan miron koululla joka on suunnattu kehitysvammaisille lapsille jotka ovat noin 3-21 vuotiaita. Koulun aikataulu koostuu siitä että lapset tulevat aamulla 9:30 ja lähtevät klo 16. Siinä välissä heillä on esimmäiseksi yksi oppitunti, jonka jälkeen seuraa välitunti josta siirrytään taas oppitunneille. Toisen oppitunnin jälkeen siirrytään taas ulos ja siitä ruokailuun. Ruokailun jälkeen oppitunnille, josta he sitten pääsevätkin kotiin. Itse olen ollut vain 17-21 vuotiaiden kanssa, mutta luulen että heidän kanssaan olisin eniten viihtynytkin. Koulu eroaa paljon suomalaisista kouluista varmaankin siksi suurimaksi osaksi että se on suunnattu erityisapua tarvitseville. Koulussa kumminkin näkyy 95%  ajasta iloa ja naurua koska lapset ovat aina hymy korvissa ja työntekijät ovat kiitollisia ja iloisia. Mitä olen saanut työntekijöiden kanssa puhuttua he ovat todella omistautuneita ollessaan töissä joan miroll
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kuvia

Kuva
Vapaa-ajalta:                              Yllä olevat kuvat on otettu madridin Retiro puistosta, jossa olenkin vieraillut paljon matkakumppanini kanssa. Puisto on valtava verrattuna esim turun puistoihin ja sinne mahtuu vaikka mitä. Retiro ei ole niin kaukana asuinpaikastamme, joten olemme ehtineet tutkia sen läpikotaisin.  Kun pääruoka ravintolassa ei miellyttänyt meitä, niin jälkiruoka senkin edestä. On ollut välillä yllättävän vaikeaa joiltain alueilta löytää sopivaa ruokapaikkaa, joka ei ole epäilyttävän näköinen tai kiinni juuri silloin kun me sen edessä olemme olleet. Paikka josta löysimme tämän ravintolan oli museo Reina Sofian sisäpihaa, olin aikaisemmin päivällä ollut työssäoppisis paikkani kautta katsomassa Picasson töitä kyseisessä museossa.  Ruokien annoskoko on kuitenkin ollut aina suuri ja hinta todella pieni mikä  todella  on miellyttänyt ainakin meitä. Aina on kuitenkin siihen voinut luottaa että keskustan alueelta (Sol, Gran
Lähetä kommentti
Lue lisää

Matkan alku

Minä kuten monet muut ammattikoulun opiskelijat lähdin suorittamaan valinnaista tutkinnon osaa ulkomaille, jotta saisi vähän eri näkemystä kuin tavallisen koulunpenkin tutkinnostani. Lähdimme siis toisen opiskelijan kanssa Madridiin viideksi viikoksi nyt huuhti ja toukokuussa 2017, häneenkin nyt ehdin hyvin tutustua koska  meillä ei ole paikanpäällä muuta suomalaista tukea kuin toisemme. Matkamme alkoi siis 18.4 jolloin lensimme Helsingistä Madridiin. 18.4 oli todellinen sekamelska. Vaikka en itse väsynyt niin paljon itse matkustamisesta ehkä enemmän epäselvyydet ja stressi sekä asiat joita emme tienneet häiritsivät ja veivät energiaamme. Kun saavuimme lennolta paikanpäälle yksi huoli ainakin väheni kun saimme matkalaukkumme, meitä oltiin vastassa sekä kukaan ei ehtinyt ryöstää meitä matkalla asunnollemme. Ensimmäiset vastoin käymiset tulivat kun saavuimme asunnolle kun ilmeni ettei landladymme osaa ainuttakaan sanaa englantia ja me emme osaa ainuttakaan sanaa espanjaa "hola
Lähetä kommentti
Lue lisää